 |
Ensimmäinen varsinainen työvaihe oli ottaa Peikon kaulasta mitat. Pari ISOA pahvinpalaa, tussi ja sakset
aseina yritin tehdä mahdollisimman hyvät sabluunat. Toinen olennainen työvaihe oli etsiä längille materiaali. Karin ja Marin kanssa tarvoimme syksyllä 2004 pitkin Karin ja Jaanan metsiä sopivia koivuja etsien. Pellon reunasta, suolampareen rannalta löytyi kaksi tyvestään kaarelle kasvanutta koivua: 'järeä' ja 'tosi järeä'. Talvella lähdin Karin kanssa kaatamaan koivuja. 'Järeä' lähti mukaan ilman vaikeuksia, mutta 'tosi järeä' kiskottiin lopulta traktorilla irti jäisestä lammesta - moottorisahan laippa jäi lyhyeksi... Puut matkasivat Joutsenosta Ypäjälle sakkokyydillä: irtonaisina Golfin takaluukussa ja -penkillä. Tiedostin mikä vaara irtonaisiin painaviin puihin liittyi ja ajoin varovasti. Onneksi en joutunut äkkijarrutukseen; siinä olisi käynyt huonosti tai vieläkin pahemmin. Oikealla 'järeä' ja 'tosi järeä' kuljetuskärryssä YHOn puupajalla odottamassa työstöä. |
 |
 |
Oli ilmiselvää, että 'tosi järeä' yksinään riittäisi länkiin; siispä 'järeä' sai jäädä odottamaan vuoroaan. Puuverstaan sahoista loppuivat terät kesken, joten 'tosi järeä' piti halkaista moottorisahalla. Kauniisti pyytämällä metallipajan Tapsa suostui tekemään halkaisun. Vasemmalla Tapsa sahailee, oikealla 'tosi järeä' halkaistuna puupajalla. Halkaisun jälkeen alkoi meikäläisen tuhertaminen... Olin melkoisen vihreä puuntyöstön suhteen, joten tein MONTA turhaa työstövaihetta: hiulasin lastun sieltä ja toisen täältä, kun pelkäsin pilaavani puut. |
 |
 |
JOS joku nikkarimestari näkee tämän sivun, hän saapi kunnon naurut, mutta kaikin mokomin. Nauru pidentää
ikää - tai tekee ainakin hyvää. Miten saada poistettua ylimääräistä puuta niin, ettei tule sahanneeksi liikaa? Puuope Hannu keksi keinon: porataan reiät merkeiksi. Jostain pajan kätköistä löytyi kuin löytyikin riittävän pitkä poranterä - ja eiku kairaamaan... |
 |
 |
Kun apureiät oli kairattu, siirryin vannesahan äärelle poistamaan ylimääräistä puuta. Nyt naurattaa
makeasti, kun muistelen, miten toooosi varovainen olin aluksi! Ilmekin on kovin keskittynyt... Heh! 'Tosi järeän' puolikaskin painoi melkoisesti, joten keskittyminen oli sen puoleen ihan paikallaan. Korvissa kaikui myös Hannun varoittelut siitä, että terä putoaa helposti pois paikaltaan, jos ei ole tarkkana. |
 |
 |
Vannesahalta marssin höylälle antamaan kyytiä tuohipuolelle. Jälkikäteen on helppo sanoa, että olisin
voinut höylätä pois enemmänkin. Seuraavaksi piirsin 'tosi järeän' puolikkaisiin Peikon kaulan mukaan tehtyjen sabluunoiden ääriviivat. Puolikkaiden keskellä vertailun vuoksi valmiin längen toinen puoli. Seuraavaksi oli vuorossa raakatyöstöä pitkän kaavan mukaan á Heli: omatekemällä vuoluraudalla... |
 |
 |
... ja Fiskarsin kirveellä. Niin paljon turhaa työtä, jonka jälkeen 'tosi järeän' puolikkaista viimein
alkoi etäisesti hahmottua länkien muoto. Etsiessäni tietoa länkien tekemisestä törmäsin kahteen vastakkaiseen mielipiteeseen siitä, työstetäänkö puuta tuoreena vai kuivana. Minä työstin tuoretta puuta, jolloin oli pelkästään hyvä asia, että työstö tapahtui hitaasti. Tällöin puu kuivui hiljalleen eikä halkeillut. |
 |
 |
Muotoon työstäminen vei aikaa ja koin tämän vaiheen hankalaksi, koska työstin Ypäjällä ja Peikko oli kotona
Joutsenossa. Raahasin viikonloppuisin puita mukanani tallille ja yritin tehdä merkintöjä mistä ottaa pois ja
kuinka paljon. Lopulta länkien yläosasta tuli vuoltua liikaa puuta pois... Kahden puun työstäminen peilikuvikseen pisti myös aivosolut tiukoille. Länkien alustapuolen muotoiluun en ole tyytyväinen: kaula- ja pakkasivujen välinen kulma jäi lopultakin liian teräväksi. Seuraavien länkien kohdalla täytyy pystyä parempaan - ja/tai korjata näitä länkiä. Oikealla samaan kuvaan manipuloituna kaksi kuvaa, jossa vasemmalla puolella länkien ulkokaaret ja oikealla sisäkaaret kesken muotoontyöstämisvaiheen. Tekemäni vuolurauta osoittautui käteväksi työstötyökaluksi. |
 |
 | Ennen suolavesikylpyä alustavasti muotoon työstetyt länget kävivät taas kerran Peikon kaulassa. Sovituksessa vaikutti siltä, että längistä tulisi liian pitkät. Tuo oletus on käytössä osoittautunut onneksi virheelliseksi, kun länkipatja vaatii oman tilansa. |
 |
|
Sivua päivitetty 27.1.2006. Tämän sivun kuvat (c) Heli Rissa, Katja Vironen, Hannu Heino ja Tiina Aalto. |
Paluu pääsivulle |
