In memoriam: Lyyli Lyllermys, Helin kotia terrorisoinut kaneliini

Lyyli tykkäsi röhnötellä. Tässä viel hoikkana tyttösenä.

Siisti tyttö korvapesulla.

Pikku-Lyyli nassupesulla video-tv-vaunun alahyllyllä.

Janoinen jänkkö juopottelemassa. Tassut tiukasti vasten häkin kaltereita.

Kuiva ja kova leipäpala kuului (yhtenä) Lyylin herkkuihin. Jos vaikka tällä kertaa jäisi jalkalistat ja matot tuhoamatta...



Lepotauko paffilootan tuhoamisessa, ja karvat ojennukseen.

Myös kanineitoset ovat tarkkoja ulkonäöstään. Tosin Lyylille pääsi "hieman" kertymään ylimääräistä, mutta sehän oli vain Helin ja Peten syytä, kun rontit antoivat lihottavia makupaloja.

Varokaa "vihaista" kania. No tätä mummelia ei tarvinnut oikeasti pelätä, vaikka punasilmäinen olikin. Rehellisyyden nimissä pakko sanoa, että on Lyyli joskus Heliä ja Peteä narauttanut hampaillaan...


20.8.2004 jouduin raskaan tehtävän eteen - Lyyli piti viedä piikille. 7-vuotias eläinystäväni loikkii nyt pupujen taivaassa. Kiitos Jaanalle ja Karille hautapaikasta!

Sivua päivitetty 29.5.2006.
Tämän sivun kuvat (c) Heli Rissa.
Paluu pääsivulle