|
Kun Pete osti kolmannen pärinäpyörän, minä ilmoitin, että taloon tulee kissa. Ensin aioin etsiä kattimuksen
SEY:n kodittomien kissojen joukosta, mutta jotenkin siinä sitten kävikin niin, että Ottopoika tarttui tallilta
miun mukaani. Toisin sanoen, Otto valitsi minut :) Oton alkutaipaleesta ei ole tietoa. Syyskuisena aamuna 2004 pienen pieni musta kattimus istui rappusilla, kun Jaana oli lähdössä aamutallin tekoon. Liekö joku hylännyt kesäkissan pentuineen Suokumaan kylään toivoen, että joku korjaa kissat talteen? Otto tuli meille kastroinnin kautta 4.4.2006. Hieman epäilin noinko ulkoelämään tottuneesta kissasta olisi sisäkatiksi, mutta kyllä on. Olen kokeillut muutaman kerran houkutella Ottoa ulos (valjaissa!) ruualla ja kerran jopa kannoin sylissäni pihalle. Ennenkuin katin tassut ehtivät kunnolla koskettaa maata, oli musta salama jo kiitämässä takaisin sisälle. Otto on sitä mieltä, että sisällä on lämmintä, kuivaa, leluja ja mikä parasta - ruoka odottaa valmiina kupissa. Kovin hän on myös hellyydenkipeä otus. |
|
 
|
Jaana oli puhunut, että Otolla on pissavaivoja, joten pyysin kastroinnin yhteydessä antibioottikuurin
(pissanäytettä ei saatu, kun rakko oli tyhjä). Tulehdus ei ottanut hellittääkseen, joten ensimmäisen
lääkekuurin jälkeen suuntasimme klinikalle. Silloin putosi pommi: Otolla oli pissassa melkoisesti sokeria
(näyte oli otettu aamulla kotona, joten siinä ei ollut stressivaikutuksen mahdollisuutta).
Verikoe paljasti sokeriarvojen olevan aivan liian korkealla (toki stressi saattoi nostaa arvoja). Ell oli kummissaan,
koska kissa on nuori ja normaalipainoinen. Aloitettiin suun kautta annettava diabeteslääkitys ja
antibioottia jatkettiin. Pisutulehdus laantui vasta kolmen Amoxival-kuurin jälkeen, mutta sokeri katosi pissasta (stixeillä mitattuna) jo parin päivän Mindiabin antamisen jälkeen. Noin kuukausi Mindiabin aloittamisesta miuta odotti aamulla "humalainen" kissa - sokeriarvot olivat romahtaneet liian alas. Luonnollisesti oli sunnuntai eikä klinikalle päästy... Päivystävä ell neuvoi jättämään Mindiabin pois ja hieromaan hunajaa ikeniin (tämän olinkin jo tehnyt). Maanantaina klinikalla verensokeri oli vain karvan yli sallitun, vaikka verinäyte saatiin vasta narkoosissa eli stressiä Otolla taatusti oli (stressi nostaa kissalla sokeriarvoja). Melkoisen matalalla sokerit olivat sunnuntaina varmasti olleet... Fruktosamiinikokeen tulos oli 208 mikä on oikein hyvä. |
 
|
 |
Mindiab jätettiin kokonaan pois toukokuun 2006 alussa ja ainakin toistaiseksi Otto vaikuttaa täysin
terveeltä. 4.7.2006 otatin fruktosamiiniarvon uudelleen; tulos 253, mikä on hyvä. Luultavasti siis aiempi
verensokerin kohoaminen aiheutui todellakin vain pitkittyneestä pisutulehduksesta? Olen seurannut Oton
juomaa vesimäärää, sillä runsas vedenjuonti kielii kohonneesta sokerista. Vuorokautinen juotu
vesimäärä on ollut täysin ok, välillä jopa liian pienikin.
Kissanelämää-keskustelupalstalta saamien ohjeiden ja rohkaisujenkaan jälkeen en ole uskaltanut kokeilla
verensokerin mittaamista itse, vaikka mittarinkin ehdin hankkia. Tosin nyt näyttää siltä, ettei verensokerin
seuraamiselle edes ole tarvettakaan... Ruokinta koostuu nykyään Hill'sin w/d-raksuista ja raa'asta lihasta (lähes poikkeuksetta porsaan sydäntä). Sokeriarvojen ollessa korkealla Otto söi Hill'sin m/d raksuja, jotka on suunniteltu diabeetikkokissoille. Myös w/d:tä käytetään diabeetikoille, mutta olemme päätyneet siihen lähinnä kuidun saannin turvaamiseksi. Sisäkissoilla, kun tuppaa herkästi ummetus vaivaamaan. Raakaa lihaa Otto on saanut päivittäin jo pidemmän aikaa. Mielestäni kissalle kuuluu liha-ateria, vaikka pienikin, joka päivä. |
 |
 |
Oton lempileluja ovat Kinder-yllätysmunien yllätyksen muovimunan puolikkaat. Katti kantaa munanpuolikkaan
hampaissaan sopivaan kohtaan ja aloittaa jahtaamisen, ja taas kantaa lelun.johonkin ja aloittaa jahtaamisen...
Yhtenä päivänä Otto kantoi lelunsa paperinkeräyskoriimme ja siitäkös sutina alkoi, kun kattimus yritti saada lelun lehtikorista hampaisiinsa :) Lopulta piti mennä auttamaan, kun lelu mokoma upposi korin pohjalle lehtien alle. Ei ole aina helppoa olla leikkivä kissa, kun eloton saaliskin pääsee piiloon... |
 |
 |
Sisäkissan aktivointia - ruuan piilottamista ja etsimistä. Sukellukset Elovena-murojen ja Karhu-oluen
maailmoihin Otto-tyylillä. Mitäpä ei musta kissa tekisi, kun jossain tuoksuu herkulliset nappulat ;)
|
 |
 |
Jotkin tv-ohjelmat kiinnostavat Ottoa suunnattomasti. Otto hipsii joko tv-ruudun eteen ja yrittää lattialta
käsin husia käpälällä ruutua, tai kaahii kirjahyllyyn digiboksin päälle istumaan ja tuijottamaan "elävää
kuvaa". Nyt otetaan pedosta mittaa... |
 |
 |
Hah hah haa! Luulin saavani rauhallisen kissan, mutta sitä myöten, kun tulehdus on parantunut, verensokeri
normalisoitunut ja katti kotiutunut, on Otosta kuoriutunut Avaruusapina, joka leikkii paljon (myös öisin...),
kiipeilee, roikkuu välillä verhoissa (onneksi on kissakarkoitetta!)... Mitä nyt kissa ikinä vaan keksiikään
tehdä! Toki välillä syödään ja nukutaankin, mutta vain, jotta jaksaa taas rellestää matot rullalle. Myös
silittelyjä pitää ehdottomasti saada päivittäin - ja runsaasti! Väitän, että Otto nauttii sisäkissan päivistään. Tarkoitus on kuitenkin jossain vaiheessa taas kokeilla, josko valjaissa ulkoilu onnistuisi, mutta nähtäväksi jää innostuuko Otto moisesta ikinä... |
 
|
  |
Niinpä vaan alkoi Otto-poika osoittaa mielenkiintoa ulkomaailmaa kohtaan heinäkuun alkupäivinä 2006! Valjaat
on jo ok, mutta hihnassa oleminen puolestaan ei... Ehkäpä harjoitus tekee mestarin ajan kanssa?
|
 
|
|
Sivua päivitetty 11.6.2007. Tämän sivun kuvat (c) Heli Rissa. |
Paluu pääsivulle |