Syksy 2004 vei minut Ypäjän Hevosopistolle opiskelemaan ajovälineiden huoltoa ja korjausta. 40 opintoviikon täydennyskoulutuslinja on aiemmin kulkenut nimellä kyläseppä. Linjalla opitaan pääasiassa metallin ja puun työstöä; taitoja, joita tarvitaan ajovälineiden kunnostamisessa. Jouduin valitettavasti keskeyttämään opinnot vähän kesken. Lähinnä koristetaonta jäi suorittamatta. Päättötyön kirjallinen osuuskin jäi kesken, mutta Peikko sai länget.
Ensin metallipajan töitä


 Tästä se kaikki alkoi! Heti ensimmäisenä koulupäivänä pistettiin takomaan haka & aspit ja kohta perään 'HK blöön' keihästysväline, josta oikealla lähiNewPics molemmista päistä.
Tässä tulikin jo monta asiaa mm: pihtien käyttö (alussa tuskaisen vaikeaa), rautapuikon kärjen takominen teräväksi, raudan halkaiseminen välivasaran avulla, kierteiden teko neliötankoon ja rautatangon taivuttaminen.





Työkalujakin on tehty itse mm. piirtopuikko ja tuhkalaappa, jolla voi laapata hiiliä ahjon tulipesästä, kun puhdistaa ahjoa. Näissä uutta asiaa oli karkaiseminen ja raudan levittäminen sekä latan kouruksi takominen.

Takkasettiin kuuluu ranstakka, tuhkalapio ja varrellinen tuhkalaappa. Uusina asioina näissä tuli ahjohitsaaminen ja niittaaminen.



Pajapihdit ovat olennainen osa takohommia. Yhdet pihdit ehdin tehdä ja niistä tulikin hyvät. Niittaus oli tässä se haasteellinen homma - ja onnistui hyvin :)

Kavion vuoluveitsi oli koetinkivi meikäläiselle (kuvassa terä teroittamatta). Yksi veitsi oli jo viimeistelyä vaille valmis, kun mie onneton menin polttamaan sen ahjossa. Keskityin kuuntelemaan, kun Aulis neuvoi Tommia, ja lörpsistä - rauta paloi. Silloin otti kyllä pattiin! Kivihiilien kanssa pitää olla erittäin tarkkana, ne kehittävät niin kovan lämmön tulipesään. Useammankin raudan poltin kivihiilien kanssa, kun en ollut riittävän tarkkana.

Tein vain yhden hevosenkengän. Ei mikään mestariteos, mutta periaate tuli selväksi. Tervasin ainokaiseni koristeeksi.











Tähän ovenripamalliin tykästyin kovasti. Ensimmäiseen tein jopa naulatkin itse. Naulojen tekeminen vaatii tarkkuutta, nopeutta ja näppäryyttä. Ohut rauta jäähtyy yllättävän nopeasti... Eikä kylmää rautaa saa takoa! Asia, jota Aulis jatkuvasti meille toitotti, mutta kummasti sen itsekin välillä unohti ;)

Isommat (tervatut) kahvat päätyivät Jaanan ja Karin tallin liukuoveen. Tervaamalla saa aikaan kauniin ja rautaa suojaavan pinnan. Raudan lämmittäminen tervaukseen passeliin lämpötilaan on yksi lukuisista taidoista, jotka vaativat sepältä "selkärankatuntumaa". Terva ei tartu liian kylmään rautaan ja liian kuumaan rautaan se palaa karrelle. Monta tervausta meni pieleen liian kylmän tai kuuman raudan takia, mutta kyllä niitä onnistumisen hetkiäkin tuli koettua.







Hieman erilainen ovenkahva ja ässäkoukku, jonka tekeminen vaati hyvää pihtien hallintaa.
Asuntolakopperon seinälle piti saada peili ja kotoa löytyi palapeili, joten eiku takomaan telinettä. Ihan hyvä siitä tulikin, vaikka itse sanonkin. Teline ja peili roikNewPics nyt kotona olohuoneen seinällä.









Erilaisia ripustuskoukkuvirelmiäkin on tullut taottua: muumimammaa muistuttava hevosenpää ja monenlaista kierrettä ja kippuraa.

Kaisaa on kiittäminen, että tein yksinkertaisia tuikkualustoja monen monta kappaletta. Taustalla näkyvä Peikko laukkaa -puutaulu on myös omatekemä.

Auvoisan (tai jotain...) oppilasasuntolan keittiö & olohuonekompleksissa kämppikset katsoivat eräänä iltana Emmerdalea, kun olin iltapalalla. Seurasin töllöä sivusilmällä, kun kiehkurainen kynttilänjalka kiinnitti huomioni: tuollainen pitää saada itsellekin. Ei ollut ihan helppo homma, mutta nyt miulla on "emmerdale-kynttilänjalka".





Aluksi arastelin hitsaamista, mutta niin vain sain väkerrettyä Peikolle putkireen. Vähänkö olen tyytyväinen tähän saavutukseeni! Koeajo suoritettiin lainalängissä. Melko polleaa ajaa omatekoisella putkireellä... Ihan joka mimmi (eikä äijäkään) ei tähän pystykään ;)



Ja kun on kerran reki, tarvitaan myös aisat, ja niihin tarvitaan aisanpääraudat (virallisempaa nimeä niille en tiedä). Oikealla lähikuva saverikosta, johon aisanpäärauta pujotetaan reessä.




Länget Peikolle; siinä syy, miksi alunperin Ypäjälle suuntasin. Puuntyöstössä tarvitaan työkaluja. Tuuloksen ajokaluteollisuus -kirjassa mainitaan, että koveliaa tarvitaan. Siispä tein sellaisen. Kovelia on "kysymysmerkiksi" taivutettu puukko.

Ajatus vuoluraudan tekemisestä syntyi omassa päässä, ja oivalliseksi työstövälineeksi se osoittautuikin! Niinpä taoin toisenkin vuoluterän, joka vielä odottaa teroitusta ja kahvoja. Koveliaa en osannut hyödyntää lainkaan, vaikka muutaman kerran kokeilinkin. Syy voi olla liian tylsäksi jääneessä terässä tai / ja siinä, että terää takoessani en huomannut miettiä kätisyyttä, joten (tietenkin) terä olisi sopinut muodoltaan vasenkätiseen koveliaan, mutta minä olen oikeakätinen.



Metallisorvi oli masiina, jota kohtaan tunsin pelonsekaista kunnioitusta. Jarkko joutui puhumaan kymmenen hyvää ja sata kaunista (kuten myös hitsaamisen - varsinkin kaasuhitsauksen - suhteen...) ennenkuin nämä hevosenkenkien hokinreikien kierteyttämisen apuvälineet syntyivät. Kyllähän miulla noille käyttöä on, kun Peikko tarvii kuus hokkia per kenkä, eikä "Peikko-kokoisia" talvimonoja kuudella hokinreiällä tunnu löytyvän. Kuluneen talven Peikko askelsikin mamma kairaamilla hokkikengillä :) Tosin niitä en vielä ehtinyt kairata näillä apuvempeleillä.

Alasimen nenässä roikkuvien pihtien takomisessa sai luvan perästä turvautua konevasaran käyttämiseen, ja PITI takoa kylmää rautaa ;)



Pakolliset taontaNewPics loppuun, ettei kukaan epäile, ettenkö oikeasti olisi ollut vasaran varressa.
Rauta kuumennetaan ahjossa ja taotaan alasimen päällä. Kuvassa syntymässä hevosenkenkään naulanreikä.
... ja sitten muutama puutyö




 Sen verran kokeilin nahkatöiden tekemistä, että oma nahkatyöponi piti saada. Askartelin pajalla ponille myös metalliset jännesuojat etusiin. Poni toimii tällä hetkellä kotona kauppakopan ja silitysraudan telineenä; onneksi on "room for a pony"... ;) Kuva on kylläkin otettu opiskelija-asuntolan "kauniissa" miljöössä!

Sorvausharjoituksen tuloksena syntyi epätasaisesti muhkurainen kynttilänjalka, josta kyllä kovasti tykkään. Kuorenpaloja on jätetty tarkoituksella elävöittämään pintaa.

Kummityttö Liisi sai 1-vuotislahjaksi puupalikat, joita kummitäti kolvasi jännetuppi valittaen yhden illan. Kuvan sivu on palapeli, mutta muilla sivuilla on aakkosia ja numeroita. Vaan onpa Liisi osannut arvostaakin kummitätin uurastusta: palikat ovat olleet kovasti mieluisa leikkikalu. Ei mennyt hukkaan tätin jännetupen valitus ;)



Kaikenlaista sitä voikin oppia tekemään!?! Rauta taipuu, rälläkkä huutaa, hitsipilli rätisee, puu muotoutuu... Monta asiaa opin, mutta paljon jäi oppimattakin, kun piti palata keskenkaiken töihin. Ikävä tuppaa olemaan ahjon äärelle - ja jopa migin kahvaan.

Vaan tuleeko Helistä joskus käsityöläisyrittäjä? Tuskinpa, mutta omaksi iloksi olisi kiva päästä takomaan.

Sivua päivitetty 26.1.2006.
Tämän sivun NewPics (c) Heli Rissa ja Katja Vironen. 		Paluu pääsivulle